Uuden opetussuunnitelman sekä sähköistyvän ylioppilastutkinnon myötä sähköiset opiskelumateriaalit, -alustat ja kokeet ovat yleistyneet. Ei liene yllättävää, että uudistukset jakavat vahvasti mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Mitä sähköinen opiskelu lukiossa käytännössä tarkoittaa ja miten se näkyy arjessa?


Mikä sähköinen opiskelu?

Nykyisin puhutaan paljon sähköisestä opiskelusta ja uusista opiskelutavoista, joita uusi opetussuunnitelma (LOPS 2016) on tuonut tullessaan. Sähköisellä opiskelulla tarkoitetaan lähinnä erilaisia digitaalisia työskentelytapoja ja oppimisalustoja, joita käyttäen voidaan palauttaa tehtäviä sekä vastaanottaa opetusmateriaalia. Myös sähköisten kokeiden voidaan katsoa kuuluvan sähköiseen opiskeluun.


Opiskelijoiden tietotekniset taidot – riittävät vai täysin puutteelliset?

Nykynuoret kuvataan usein diginatiiveina, jotka ovat syntyneet mobiililaite kädessään. Usein annetaan myös ymmärtää, että nykynuoret osaisivat käyttää tietotekniikkaa sujuvasti, mutta monesti totuus on toinen. Vaikka heidän joukossaan onkin tietoteknisesti taitavia, ei tätä pidä yleistää koko joukkoon.

Monella opiskelijalla hyödylliset tietotekniikan taidot ovat vaillinaiset tai jopa kokonaan puuttuvat. Moni kyllä käyttää sosiaalista mediaa sujuvasti, mutta monet arkisetkin askareet, kuten sähköpostin kirjoittaminen tai tekstinkäsittelyohjelman käyttäminen, voivat olla vaikeita.

 

Sähköinen opiskelu Lyseossa

Lyseossa sähköisiä opiskelumateriaaleja toki suositellaan uuden opetussuunnitelman mukaisesti, mutta opiskelija saa kuitenkin itse päättää, käyttääkö hän paperista vai sähköistä oppimateriaalia. Käytännöt vaihtelevat myös opettajien välillä: osa käyttää mieluusti sähköisiä opetusmateriaaleja ja järjestää sähköisiä kokeita, osa puolestaan käyttää sähköisiä opetusmateriaaleja vain pakon edessä. Etenkin matemaattisissa aineissa on hajontaa tässä suhteessa: osa opettajista on järjestänyt sähköisiä kokeita aina lukuvuoden 2016–2017 syksystä lähtien, osa ei ole lainkaan järjestänyt Abitti-koetta matematiikassa.

Lisäksi opiskelijalla on yleensä vapaus valita, haluaako kirjoittaa muistiinpanot ja tehtävät paperille vai sähköisesti. Poikkeuksena tästä ovat tietenkin kokeet, jotka tehdään pääosin sähköisesti.

Yleisimmät sähköiset välineet ovat oppimisalustat, kuten Edmodo ja Classroom, sekä erilaiset toimisto-ohjelmistot. Myös laskinohjelmistoa sekä matemaattista piirto-ohjelmaa (Geogebra) käytetään paljon. Sähköisistä koejärjestelmistä käytetään pääsääntöisesti Ylioppilastutkintolautakunnan kehittämää Abitti-järjestelmää. Myös kustantajien koepalveluita on käytössä joissakin oppiaineissa.

 

Mihin sähköisiä työvälineitä käytetään?

Sähköiset oppimisalustat mahdollistavat materiaalin jakamisen ilman tarvetta kopiointiin. Lisäksi oppimisalustoja käyttäen palautetaan tehtäviä opettajalle. Jotkut opettajat merkitsevät myös kotitehtävät ja tulevat kokeet näille oppimisalustoille.

Sähköisten välineiden myötä muutamat opettajat ovat myös kokeilleet arviointitapaa, joka perustuu jatkuvaan arviointiin, eli tehtävien tekemiseen pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, eikä kurssista välttämättä ole koetta.

 

Miksi lukiossa siirrytään sähköisiin työtapoihin?

Uuden opetussuunnitelman myötä lukio-opinnoissa painotetaan sähköisten välineiden käyttöä, mutta erityisesti sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset vaativat sähköisten välineiden käytön hallintaa. Oikeastaan voidaankin todeta, että sähköistyvällä ylioppilaskokeella on ainakin yhtä suuri rooli sähköistymisessä kuin uudella opetussuunnitelmalla.

Monissa aineissa, kuten yhteiskuntaopissa ja historiassa, sähköiset välineet mahdollistavat tilastotiedon etsimisen ja asioiden havainnollistamisen. Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pirita Reinikaisen mukaan tunneilla voidaankin esimerkiksi etsiä tietoa jostakin asiasta tai katsoa dokumentteja, mikä elävöittää opetusta. Myös matematiikan opettaja Jussi Huttunen arvostaa sähköisten välineiden tuomaa mahdollisuutta havainnollistaa opiskeltavia asioita esimerkiksi kuvaajien avulla.


Kuinka lukiossa valmistaudutaan sähköisiin kokeisiin ja yo-kirjoituksiin?

Monien oppiaineiden ensimmäisillä kursseilla harjoitellaan sähköisten välineiden käyttöä juuri kyseisessä aineessa. Esimerkiksi matematiikassa ja fysiikassa sähköiset välineet, kuten laskinohjelmistot, on tuotu luontevaksi osaksi opetusta, ja niiden käyttämistä harjoitellaan kursseilla. Ei kuitenkaan pidä unohtaa oma-aloitteisuuden merkitystä: harjoittelemalla aktiivisesti oppii käyttämään sähköisiä välineitä luontevasti ja sujuvasti, mutta myös oikea asenne auttaa.

Lyseossa järjestetään myös tietotekniikan kurssi AT1, jonka aikana opiskellaan tietokoneen hyötykäyttöä, kuten taulukkolaskentaa ja tekstinkäsittelyä. Samaisella kurssilla myös harjoitellaan oman koneen boottausta Abitti-järjestelmään ja tehdään harjoituskoe.


Miten sähköinen koe eroaa perinteisestä paperikokeesta?

Päättöviikon sähköiset kokeet tehdään etupäässä Abitti-järjestelmällä, mitä varten kone täytyy käynnistää usb-muistitikulta. Tämä on aiheuttanut ongelmia etenkin viime lukuvuonna, jolloin elettiin vielä siirtymävaihetta eikä oman koneen käyttäminen ollut kovinkaan tuttua kaikille.

Sähköinen koe mahdollistaa myös monipuolisemmat tehtävätyypit: kokeeseen voi liittää multimodaalista aineistoa, kuten kuvia ja videoita. Matematiikassa sähköinen koe puolestaan mahdollistaa erilaiset tehtävätyypit, esimerkiksi graafisen laskennan avulla ratkaistavat tehtävät. Fysiikassa merkittävimpänä etuna pidetään kuvaajan piirtoa, joka on huomattavasti aiempaa helpompaa. Muutoin sähköinen koe ei juurikaan eroa paperisesta kokeesta.

 

Matkalla kohti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia

Eräs tärkeimmistä syistä sähköistymiselle ja uusille sähköisille välineille ovat siis ylioppilaskirjoitukset, jotka tehdään tulevaisuudessa tietokoneella.

Ensimmäiset sähköiset ylioppilaskirjoitukset järjestettiin syksyllä 2016, jolloin maantiede, saksa ja filosofia järjestettiin sähköisesti. Muut aineet siirtyvät sähköisyyteen asteittain siten, että keväällä 2019 matematiikan yo-kirjoitukset järjestetään ensimmäistä kertaa sähköisesti. Tämän jälkeen kaikki yo-kokeet ovat sähköisiä.


Ongelmien tie

On turha kuvitella, että muutos kohti sähköisyyttä, eli niin kutsuttu digiloikka, olisi tapahtunut ongelmitta. Etenkin syksyllä 2016, kun juuri kellään ei ollut vielä käytännön kokemusta sähköisistä työvälineistä ja kokeista, ilmeni monenlaisia ongelmia. Myös opettajien työssä oli havaittavissa tottumattomuutta ja hapuilua. Osa matematiikan opettajista oli jopa huolestuneita, kun yhtäkkiä pitikin järjestää pitkän matematiikan sähköinen kurssikoe.

Matemaattisissa aineissa ongelmana on myös kaavojen ja muiden matemaattisten merkintöjen kirjoittamisen työläys tietokoneella. Kirjoittaminen on hyvin hidasta, ellei muista tarvittavien merkkien kaavoja. Monet pitävät matemaattisten merkintöjen kirjoittamista myös rasittavana, koska monia matemaattisia symboleita ei pysty kirjoittamaan suoraan näppäimistöltä.

On myös esitetty kritiikkiä siitä, ettei esimerkiksi yo-kokeessa oteta kunnolla huomioon sähköistymisen tuomia mahdollisuuksia, kuten mahdollisuutta käyttää videoita ja muuta materiaaleja. Lisäksi on kritisoitu sitä, että ylioppilaskokeet tehdään edelleen suljetussa ympäristössä, jossa esimerkiksi lähdekritiikkiä ja tiedonhakutaitoja testataan valmiiksi valituista aineistoista. Myös Pirita Reinikainen mainitsi, että sähköisyyden myötä kokeet tulisi laatia niin, että ne voi tehdä avoimessa ympäristössä ja opiskelija voi soveltaa internetistä hakemaansa tietoa tehtävissä.

Monet ongelmat on kuitenkin saatu ratkaistua ja sähköinen opiskelu alkaa vähitellen sujua. Esimerkiksi koejärjestelmien matematiikkaominaisuuksia on parannettu ja laitteiston yhteensopivuutta laajennettu. Lisäksi viime lukuvuoden aikana verkon toimintaa saatiin parannettua uusien verkkolaitteiden myötä. Tie kohti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia ei olekaan enää niin kivinen.

 

Toimittaja: 
Miika Jantunen, Pyry Vartia
Kuvat: 
Miika Jantunen

Avainsanat: