Historioitsija, väkivaltatutkija ja tietokirjailija Satu Lidman kävi Lyseolla kertomassa väkivallan historiasta. Lyskarin toimitus haastatteli kirjailijaa yhteisen tilaisuuden jälkeen.


Olet kirjoittanut muutamia kirjoja, joista uusin, Väkivaltakulttuurin perintö, ilmestyi viime syksynä. Mistä kirja kertoo?


Väkivaltakulttuurin perintö kertoo väkivallasta. Se käsittelee sukupuolta ja valtaa 1500-luvulta nykypäivään.


 

Miksi kirja kannattaa lukea?
 

Se auttaa hahmottamaan tätä päivää. Asenteet eivät koskaan synny tyhjästä, ja sukupuolittuneella väkivallallakin on pitkä perinne. Täytyy siis nähdä menneisyys, jotta pystyy ymmärtämään nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Aihe on myös ajankohtainen. Erilaiset somekampanjat - esimerkiksi #lääppijät saattaa olla monille tuttu - ovat näkyneet vahvasti ja tuoneet tietoisuutta.

Väkivallasta puhutaan paljon, mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta myös järkyttävää. Se osoittaa, ettei Suomi välttämättä sitten olekaan se ihmisoikeuksien mallimaa, kun kerran tällaista tapahtuu näin suurella mittakaavalla.


 

Somekampanjoista puheen ollen: kämmenessäsi lukee #RESPECT. Mistä on kyse?

 

#RESPECT levittää tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä ja on kampanja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Kampanja on juuri alkanut, ja säännöt ovat yksinkertaiset: kirjoita käteesi #RESPECT, ota selfie ja laita kuva sosiaaliseen mediaan.


 

Uusimmassa kirjassasi puhutaan paljon parisuhteen sisäisestä väkivallasta. Onko aihe samaistuttava lukiolaisnuorelle?

 

Sukupuolittunutta väkivaltaa nuori voi kohdata omassa lähipiirissään, esimerkiksi omien vanhempien tai kaverien vanhempien välillä. Myös seurustelusuhteisiin saattaa ihan huomaamatta siirtyä väkivaltaisia käyttäytymismalleja, ja seurusteluväkivallalla onkin hyvin paljon samoja piirteitä kuin parisuhdeväkivallalla.

Nuori saattaa kokea, että väkivaltaisuus on ihan normaalia, ja usein tarvitaan joku puuttumaan peliin ennen kuin hätkähtää todellisuuteen. Kirjani voisi ihan hyvin olla sellainen peliin puuttuja.


 

Puhuit mediateekissä myös sukupuolirooleista. Millaisia sukupuolirooleja voi kohdata tämän päivän Suomessa?


Sen lisäksi etteivät asenteet synny tyhjästä, ne eivät myöskään katoa hetkessä. Meillä on edelleen joitain vanhoja ajatuksia ja harhaluuloja, esimerkiksi se, että tytön olisi oltava siveä. Tyttöjen on myös oltava ahkeria ja hyvämaineisia, ja itsenäinen vahva nainen -asennekin voi olla vahingollinen. Pärjäämisestä voi nimittäin kehkeytyä ylisuorittamisen tarve.

Pojat taas saattavat miettiä, ovatko he tarpeeksi miehekkäitä - ihan kuin se kertoisi ihmisarvosta mitään - ja poikien voi olla hankala myöntää esimerkiksi heihin kohdistuvaa väkivaltaa. Monille tasa-arvo on itsestäänselvää teoriassa, mutta käytännössä sitten ei.

 

 

Toimittaja: 
Aino Lyijynen
Kuvat: 
Aino Lyijynen